Hirsirakennuksen veistäminen

Pelkaksi nimitetään tukista veistämällä tai nykyisin sahaamalla saatua hirsiaihiota. Hirsipelkka työstetään ns. pohjoismaista sahaustapaa käyttämällä, jossa tukin sivut sahataan pois ja saadaan näin aikaiseksi hirsiaihio eli pelkka. Hirren sivuilta poistetut ”losot” sahataan yleensä laudoiksi.

Kun tukista poistetaan sivut, paljastuu pintapuuta kestävämpi sydänpuu seinän ulkopinnaksi. Säänkestävyyttä voidaan vieläkin parantaa ulkoverhoamalla näin rakennettu hirsiseinä, vaikka näin peitetään rakennukseen luonteikkuutta antava erilaisten hirsien vaihtelu. Pelkkahirret ovat yleensä tasapaksuja, mutta niiden korkeusvaihtelu tuo hirsiseinälle yksilöllisyyttä.

Kuusi- ja haapahirren sydänpuu ei ole säänkestoltaan yhtä hyvä kuin männyllä. Toistaalta kuusen ja haavan pintapuun säänkesto on parempi kuin männyn pintapuun. Koska pelkkahirressä on näkyvissä sekä pinta- että sydänpuuta, puulajien kestävyysjärjestys ei ole yksioikoinen. Tärkeintä kestävän hirren valinnassa onkin puun sisäinen laatu, joka saadaan valitsemalla parhaat puut parhailta kasvupaikoilta, parhaiten hoidetuista metsistä.

Pelkkahirrestä rakennettaessa jaotellaan nurkkatyypit lyhyisiin ja pitkiin nurkkiin, jolla tarkoitetaan rakennuksen kulmien salvoksen mallia. Lyhyessä mallissa hirsi tasataan risteävän seinän mukaan, kun taas pitkänurkkaisessa se on varsinaisen seinän pituutta pidempi.

Pelkkahirsirakennuksessa käytetyt yleisimmät nurkkatyypit

Pitkät nurkat:

• ristinurkka, yleisimmin käytetty nurkkatyyppi
• sulka- ja satulanukka, samoin kun pyöröhirressä kiilautuvuutensa takin suositeltavia
• norjalainen (skandinaavi) nurkka on myös kiilautuva, meillä ei kovin yleinen

Lyhyet nurkat:

• läpilukko (läpihammas) nurkka
• salalukko (salahammas) nurkka
• lohenpyrstönurkka
• kyyhkynpyrstönurkka, meillä ei juurikaan käytetty

Veistettäessä seinää pelkkahirrestä, tulisi varauksen leveyden olla 2/3 hirren kokonaisvahvuudesta. Pelkkahirsistä veistetty rakennus voidaan tehdä ilman lisälämmöneristystä, jos rakennus on kokonaisvaltaisesti oikein suunniteltu

Pyöröhirsirakennus on slow-rakentamista parhaimmillaan. Siinä jalostusastetta ei ole tarpeettomasti nostettu ja tukin kulku kannolta kehikolle on lyhyt. Hirsitukkia valittaessa on huomioitava mm. seuraavat seikat.

–       Pyöröhirsirakennusta ei yleensä laudoiteta.

–       hirren kokoon mukaan määräytyvä varausleveys vaikuttaa oleellisesti rakennuksen
lämpöarvoon, kts. lämpöarvot tarkemmin omasta osastaan.

–       pyöröhirren varausleveys on 50 % käytetyn hirren keskimääräisestä latvaläpimitasta

–       pyöröhirsistä veistetty rakennus voidaan tehdä ilman lisälämmöneristystä,
jos rakennus on kokonaisvaltaisesti oikein suunniteltu.

Pyöröhirsirakennuksissa käytetyt nurkkatyypit:

• venäläis-karjalainen nurkka, vanha nurkkatyyppi meilläkin käytetty vielä 1960-luvulla
• viikinkinurkka, ilmiselvästi saanut vaikutteita edellisestä ei juuri käytössä meillä
• ämmännurkka, meillä käsinveistäjien eniten käyttämä nurkkatyyppi
• sulkanurkka, vanha nurkkatyyppi joka on tullut taas käyttöön, kiilautuvana nurkkana oikein veistettynä erittäin tiivis nurkka
• satulanurkka, venäläis- karjalaisesta nurkasta muunnettu ja meillä vasta 2000-luvun alussa enenemässä määrin käyttöön otettu nurkkatyyppi, kiilautuva nurkka kuten edellinen
• jos hirsitukin nurkkapäät on ns. pelkattu, niin voidaan veistää myös pelkkahirrellä käytettyjä nurkkatyyppejä

Viikinkinurkka on hienostuneempi vaihtoehto pyöreälle puulle. Se on suhteellisen helppo tehdä kirveellä, ja toisin kuin ämmännurkka, se kiristyy hirsien painuessa ja kutistuessa. Ulkonäkö on myös mielenkiintoinen.

Nykyään nurkat ovat yhä enenevässä määrin kuivaessaan kiristyviä, joista yleisimpiä ovat sulka- ja satulanurkka. Nämä edesauttavat rakennuksen tiivistymistä puun kuivamisen aikana ja voivat mahdollistaa rakentamisen myös hieman tuoreemmasta puusta. Jos halutaan käyttää kiristymättömiä nurkkatyyppejä, tulee puun olla hyvin kuivanutta, sillä muuten seinällä kuivuessaan puuliitoksien väliin tulee rakoja, mikä tekee rakennuksesta hataran.

D-hirsi on pääpiirteittäin kuten pyöröhirsi, mutta yleisimmin hirsikehikon sisäseinät on työstetty (pelkattu) suoriksi kuten varsinaisissa pelkkahirsirakennuksessa. D-hirttä on vanhastaan käytetty venäläis-karjalaisissa rakennuksissa. Meillä tämä veistotapa on otettu uudelleen käyttöön 2000-luvun alussa.

Veistettäessä rakennusta tällä tavalla sahatuista hirsistä käytetään varausleveytenä 50% käytetyn hirren keskimääräisestä latvaläpimitasta. Nurkkatyypiksi käyvät kaikki pyörö- ja pelkkahirrelle sopivat nurkkatyypit. D-hirsistä veistetty rakennus voidaan tehdä ilman lisälämmöneristystä, jos rakennus on kokonaisvaltaisesti oikein suunniteltu.

Piilutuksella tarkoitetaan hirren pinnan veistämistä kirveellä. Tämän työvaiheen aikana sivuiltaan sahatun, eli pelkatun, hirren pintaan veistetään yleensä paksuposkisella kirveellä ylhäältä alas jatkuva kuviointi, eli maalu.

Tämä puunkäsittelytapa on vanhaa perua, kuten siihen liittyvästä sanastostakin voi päätellä. Kyseessä on kuitenkin yksi hienoimmista suomalaiseen hirsirakentamiseen liittyvistä käsityöläistaidoista.

Piilutuksella voidaan oikaista tai puhdistaa seinää sekä sisältä, että ulkoa. Yhtenä keskeisenä etuna piilutetussa seinässä voidaan pitää veistopinnan säänkestävyyttä. Kirveellä tehty veisto tukkii sahatun puun solukkoa, mikä toimii luonnollisena suojana seinäpinnalle. Tästä erinomainen esimerkki on Tuusulanjärven rantaan vuonna 1902 rakennettu Halosenniemen taiteilijakoti, jonka yli satavuotiaat seinät ovat yhä kunnossa, kuten ylläolevasta kuvasta käy ilmi.

Seinäpinnan piilutus voidaan tehdä myös koneellisesti, jolloin työn jälki muistuttaa kirveellä veistettyä seinää. Nykyisin konepiilutus on suosittua erityisesti edullisuutensa vuoksi. Kun työn säästöä lähdetään hakemaan, piilutus kannattaa tehdä veiston yhteydessä hirsien ollessa veistopukeilla. Kulmahiomakoneeseen kiinnitetyllä kaarevilla terillä varustetulla kuperalla vuolulaikalla työ sujuu nopeammin kirveeseen verrattuna. Konepiiluttu pinta on eläväinen, koska laikkaa liikutetaan käsivaralla.